Iranin keskellä Zagros-vuorten ja autiomaan välissä sijaitsee Isfahan-kaupunki. Nykyään se on tärkeä teollisuuskaupunki, jossa asuu 1,2 miljoonaa asukasta. Kaupunki on arkkitehtuuriltaan mestariteos. Meidan Emam on suuri aukio, jolla sijaitsee Šeikki Lotf Allahin moskeija ja Ali Qapu -palatsi, puistoja ja vanhoja siltoja ja jota ympäröivät matto- ja miniatyyrikaupat, kultaliikkeet ja teehuoneet. Kaikki nämä yhdessä luovat todellisen itämaisen vaikutelman. Erään vanhan persialaisen sanonnan mukaan Isfahan on puolet maailmaa. Safavidien dynastian aikana (1502–1629) Isfahan oli Persian pääkaupunki, jonne Šaahi Abbas oli kerännyt parhaat matontekijät. Tuon ajanjakson aikana on kudottu kaikkein ylellisimmät matot, jotka nykyään sijaitsevat palatseissa, eri museoissa tai tunnettujen yksityisten keräilijöiden taidekokoelmissa. Vanhoissa Isfahan-matoissa ei ole keskeistä medaljonkia. Koko maton pinta-ala oli täynnä kiertyviä koristeellisia kukkia tai nauhaornamentteja (anthemion). Uudempia Isfahan-mattoja ei voi verrata niihin vanhoihin joita tehtiin vain aatelisille. Jatkaen kuitenkin perinteitä, myös nykyiset Isfahan-matot ovat erittäin ohuita ja nukka leikataan matalaksi, jotta kuvio pääsee oikeuksiinsa. Kudottaessa käytetään myös silkkiä, jotta tietyt kuviot tulevat esille, usein kukat. Loimi on silkkiä tai puuvillaa.
